11:1 Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

11:2 "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla oikeassa?

11:3 Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä?

11:4 Sanoithan: `Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi`.

11:5 Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan

11:6 ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.

11:7 Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?

11:8 Se on korkea kuin taivas - mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela - mitä voit ymmärtää?

11:9 Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri.

11:10 Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin kuka voi häntä estää?

11:11 Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.

11:12 Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä.

11:13 Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa -

11:14 mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi -

11:15 silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.

11:16 Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.

11:17 Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.

11:18 Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet - käyt turvallisesti levolle,

11:19 asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä, ja monet etsivät sinun suosiotasi.