27:1 Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:

27:2 "Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:

27:3 niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,

27:4 eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.

27:5 Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.

27:6 Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.

27:7 Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.

27:8 Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?

27:9 Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?

27:10 Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?

27:11 Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.

27:12 Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?

27:13 Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.

27:14 Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.

27:15 Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.

27:16 Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,

27:17 kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.

27:18 Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.

27:19 Rikkaana hän menee levolle: `Ei häviä mitään`; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.

27:20 Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.

27:21 Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.

27:22 Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.