31:1 "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

31:2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

31:3 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.

31:4 Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

31:5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,

31:6 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa`alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

31:7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,

31:8 niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.

31:9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

31:10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;

31:11 sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,

31:12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.

31:13 Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,

31:14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

31:15 Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

31:16 Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?

31:17 Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?

31:18 En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

31:19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,

31:20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,

31:21 jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,

31:22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

31:23 Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

31:24 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: `Sinä olet minun turvani`,

31:25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

31:26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

31:27 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,

31:28 niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

31:29 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?

31:30 En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.

31:31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

31:32 Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.

31:33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,

31:34 säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

31:35 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

31:36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

31:37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

31:38 Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,

31:39 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,