37:1 "Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.

37:2 Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.

37:3 Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.

37:4 Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.

37:5 Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.

37:6 Sillä hän sanoo lumelle: `Putoa maahan`, samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.

37:7 Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.

37:8 Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.

37:9 Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.

37:10 Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.

37:11 Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.

37:12 Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.

37:13 Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.

37:14 Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.

37:15 Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?

37:16 Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?

37:17 Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,

37:18 kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?

37:19 Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.

37:20 Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!

37:21 Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.

37:22 Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.

37:23 Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.