41:1 (41:2) "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?

41:2 Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.

41:3 En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.

41:4 Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?

41:5 Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.

41:6 Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.

41:7 Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.

41:8 Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.

41:9 Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.

41:10 Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.

41:11 Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.

41:12 Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.

41:13 Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.

41:14 Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.

41:15 Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.

41:16 Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.

41:17 Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.

41:18 Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.

41:19 Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.

41:20 Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.

41:21 Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.

41:22 Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.

41:23 Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.

41:24 Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.