9:1 Job vastasi ja sanoi:

9:2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!

9:3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.

9:4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?

9:5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;

9:6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;

9:7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;

9:8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;

9:9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;

9:10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.

9:11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.

9:12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: `Mitä sinä teet?`

9:13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.

9:14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?

9:15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.

9:16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,

9:17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,

9:18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

9:19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: `Tässä olen!` mutta jos oikeutta, niin: `Kuka vetää minut tilille?`

9:20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.

9:21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.

9:22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.

9:23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.

9:24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot - ellei hän, kuka sitten?

9:25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,

9:26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.

9:27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,

9:28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

9:29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?

9:30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,

9:31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.

9:32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.

9:33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle

9:34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;