1:1 Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,

1:2 viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,

1:3 taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,

1:4 mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.

1:5 Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta

1:6 ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.

1:7 Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.

1:8 Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,

1:9 sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.

1:10 Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.

1:11 Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi;

1:12 nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset;

1:13 me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;

1:14 heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" -

1:15 älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.

1:16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.

1:17 Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. - Mutta turhaan:

1:18 omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.

1:19 Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.

1:20 Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;

1:21 meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:

1:22 Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?

1:23 Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.

1:24 Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,

1:25 vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,

1:26 niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;

1:27 kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.

1:28 Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.

1:29 Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa

1:30 eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,

1:31 saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.

1:32 Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.