17:1 Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.

17:2 Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.

17:3 Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.

17:4 Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.

17:5 Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.

17:6 Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.

17:7 Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.

17:8 Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.

17:9 Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.

17:10 Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.

17:11 Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.

17:12 Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.

17:13 Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.

17:14 Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.

17:15 Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.

17:16 Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.

17:17 Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.

17:18 Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.

17:19 Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.

17:20 Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.

17:21 Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.

17:22 Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.

17:23 Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.

17:24 Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.

17:25 Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.

17:26 Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.

17:27 Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.