102:1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. 102:2 Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi. 102:3 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle. 102:4 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa. 102:5 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni. 102:6 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani. 102:7 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa. 102:8 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla. 102:9 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta. 102:10 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä 102:11 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois. 102:12 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho. 102:13 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. 102:14 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. 102:15 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. 102:16 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, 102:17 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, 102:18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. 102:19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, 102:20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, 102:21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:2 Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi. 102:3 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle. 102:4 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa. 102:5 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni. 102:6 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani. 102:7 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa. 102:8 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla. 102:9 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta. 102:10 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä 102:11 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois. 102:12 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho. 102:13 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. 102:14 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. 102:15 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. 102:16 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, 102:17 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, 102:18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. 102:19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, 102:20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, 102:21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:3 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle. 102:4 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa. 102:5 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni. 102:6 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani. 102:7 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa. 102:8 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla. 102:9 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta. 102:10 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä 102:11 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois. 102:12 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho. 102:13 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. 102:14 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. 102:15 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. 102:16 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, 102:17 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, 102:18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. 102:19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, 102:20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, 102:21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:4 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa. 102:5 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni. 102:6 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani. 102:7 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa. 102:8 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla. 102:9 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta. 102:10 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä 102:11 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois. 102:12 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho. 102:13 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. 102:14 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. 102:15 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. 102:16 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, 102:17 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, 102:18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. 102:19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, 102:20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, 102:21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:5 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni. 102:6 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani. 102:7 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa. 102:8 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla. 102:9 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta. 102:10 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä 102:11 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois. 102:12 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho. 102:13 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. 102:14 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. 102:15 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. 102:16 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, 102:17 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, 102:18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. 102:19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, 102:20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, 102:21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:6 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani. 102:7 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa. 102:8 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla. 102:9 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta. 102:10 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä 102:11 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois. 102:12 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho. 102:13 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. 102:14 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. 102:15 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. 102:16 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, 102:17 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, 102:18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. 102:19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, 102:20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, 102:21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:7 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa. 102:8 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla. 102:9 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta. 102:10 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä 102:11 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois. 102:12 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho. 102:13 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. 102:14 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. 102:15 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. 102:16 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, 102:17 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, 102:18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. 102:19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, 102:20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, 102:21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:8 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla. 102:9 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta. 102:10 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä 102:11 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois. 102:12 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho. 102:13 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. 102:14 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. 102:15 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. 102:16 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, 102:17 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, 102:18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. 102:19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, 102:20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, 102:21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:9 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta. 102:10 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä 102:11 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois. 102:12 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho. 102:13 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. 102:14 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. 102:15 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. 102:16 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, 102:17 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, 102:18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. 102:19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, 102:20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, 102:21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:10 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä 102:11 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois. 102:12 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho. 102:13 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. 102:14 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. 102:15 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. 102:16 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, 102:17 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, 102:18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. 102:19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, 102:20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, 102:21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:11 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois. 102:12 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho. 102:13 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. 102:14 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. 102:15 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. 102:16 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, 102:17 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, 102:18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. 102:19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, 102:20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, 102:21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:12 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho. 102:13 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. 102:14 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. 102:15 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. 102:16 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, 102:17 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, 102:18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. 102:19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, 102:20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, 102:21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:13 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. 102:14 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. 102:15 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. 102:16 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, 102:17 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, 102:18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. 102:19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, 102:20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, 102:21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:14 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. 102:15 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. 102:16 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, 102:17 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, 102:18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. 102:19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, 102:20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, 102:21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:15 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. 102:16 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, 102:17 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, 102:18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. 102:19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, 102:20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, 102:21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:16 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, 102:17 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, 102:18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. 102:19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, 102:20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, 102:21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:17 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, 102:18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. 102:19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, 102:20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, 102:21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. 102:19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, 102:20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, 102:21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, 102:20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, 102:21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, 102:21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
GOTO NEXT CHAPTER - BIBLE INDEX & SEARCH