132:1 Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,

132:2 hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:

132:3 "Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,

132:4 minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,

132:5 ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".

132:6 Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.

132:7 Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.

132:8 Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.

132:9 Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.

132:10 Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.

132:11 Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.

132:12 Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."

132:13 Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:

132:14 "Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.

132:15 Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.

132:16 Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.

132:17 Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.