137:1 Baabelin virtain vierillä - siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

137:2 Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

137:3 Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

137:4 Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

137:5 Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

137:6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

137:7 Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

137:8 Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!