22:14 avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.
22:15 Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.
22:16 Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
22:17 Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.
22:18 Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;
22:19 he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.
22:20 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.