18:1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

18:2 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.

18:3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?

18:4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi - sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?

18:5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.

18:6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.

18:7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.

18:8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.

18:9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;

18:10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.

18:11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.

18:12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.

18:13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.

18:14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.

18:15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.

18:16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.

18:17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.

18:18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.

18:19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.

18:20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.