6:1 Poikani, jos olet ketä lähimmäisellesi taannut, lyönyt kättä vieraalle;

6:2 jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni,

6:3 niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi;

6:4 älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa.

6:5 Pelastaudu käsistä niinkuin gaselli, niinkuin lintu pyydystäjän käsistä.

6:6 Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.

6:7 Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa,

6:8 se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.

6:9 Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi?

6:10 Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,

6:11 niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.

6:12 Kelvoton ihminen, väärä mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä,

6:13 silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa, sormillansa viittoo,

6:14 kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee, riitoja rakentaa.

6:15 Sentähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole.

6:16 Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:

6:17 ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,

6:18 sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,

6:19 väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.

6:20 Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta.

6:21 Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille.

6:22 Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot.

6:23 Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie,

6:24 että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä.

6:25 Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko.

6:26 Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua.

6:27 Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?

6:28 Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä?

6:29 Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.

6:30 Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen?

6:31 Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat.

6:32 Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.

6:33 Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.

6:34 Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä.